Kalak.org

30. Maaliskuuta 2008 Matchbox pinhole

Rakentelu, foto 5 Kommenttia

Eli neulanreikäkamera stidiaskista.

Innostuin askartelemaan itselleni uuden kameran Hilavitkuttimesta bongaamani Alspixin blogin ohjetta mukaillen.

Jaettu ilo on paras ilo, joten tässä suomenkieliset, hieman tarkennetut ohjeet mikäli askartelu kiinnostaa:

1: Kuvasta näet lähes kaiken tarvittavan ja alla vielä ostoslista, jos omasta kaapista jotain uupuu.

• Täysi, valottamaton filmirulla. Mielellään “hidasta” filmiä jolloin kuvien ottaminen on helpompaa kun ei tarvitse hätäillä sulkimen liikuttamisen kanssa. Tämä kamera sai sisäänsä 24 ruudun Fuji superia ISO200 värifilmiä.
• Tyhjä, valotettu filmirulla. Filmi ulosvedettynä ja katkaistuna niin, että pätkä filmiä pilkottaa sylinteristä ulos. (niitä voi kysellä vaikka valokuvausliikkeestä, mikäli ei omasta takaa löydy..)
• Tyhjä tikkuaski
• Terävä neula
• Olut/limu/energiajuomatölkki. Sisältö on hyvä juoda pois ennen projektiin ryhtymistä.
• Sakset
• Terävä veitsi (esim. mattoveitsi, käyttämäni kirurginveitsi vielä parempi)
• Mustaa teippiä/jeesusteippiä
• Musta tussi
• Klemmareita tms. filminsiirtovivuksi
• Pala vaahtomuovia estämään filmin turha liike

Kun olet haalinut kasaan kaiken tarvittavan, on aika siirtyä verstaan puolelle. Aikaa kameran rakenteluun kuluu puolisen tuntia tekijän huolellisuudesta riippuen.

2: Leikkaa tulitikkuaskin “laatikon” pohjaan mahdollisimman keskelle 24*24mm aukko. Tämä aukko rajaa alueen, jolle kuva valotetaan filmillä. Toki voit kokeilla muitakin kuvaformaatteja.

3: Avaa tikkuaskin kuoret ja leikkaa toiselle puolelle kanteen n. 5*5mm aukko, tämäkin mahdollisimman keskelle. Tämän aukon päälle liitetään neulanreikä eli kameran “objektiivi”.

4: Maalaa mustalla tussilla kameran sisäosat jotta valonheijastukset eivät pilaa (muuten teknisesti niin täydellisiä) kuvia.

5: Leikkaa noin 2,5*2,5 cm pala alumiinia tölkistä ja tee tuohon palaseen neulan kärjellä mahdollisimman siisti, halkaisijaltaan hyvin pieni (0.22mm optimaalinen koko) reikä. Siisti neulanreikä vielä hiekkapaperilla hinkaten molemmilta puolilta. Tämä myös ohentaa peltiä jolloin kuvista tulee neulanteräviä ;)

6: Teippaa reijitetty alumiiniläpyskä tikkuaskin kanteen tekemäsi pienen aukon päälle niin, että valo pääsee kulkemaan esteettä reijästä. Askartele samalla tuo sisäpuolelta mustaksi maalattu, avattu tikkuaskin kansi takaisin ehjäksi.

7: Filminsiirron helpottamiseksi kiinnitämme filmirullaan pienen “naksuttelijan”, jonka avulla (naksahduksia laskien) filmin voi kelata oikeaan kohtaan aina valotuksen jälkeen. Leikkaa siis n. 25mm pitkä ja < 2mm kapea liuska alumiinia ja kiinnitä se käytettävän filmirullan kylkeen siten, että pari milliä alumiiniliuskasta menee filminsiirtoreijästä läpi. Kun naksuttelija on kiinni, varo kelaamasta filmiä liikaa takaisin sisään välttääksesi filmin rikkoutumisen.

8: Vedä filmi läpi tikkuaskin kannesta ja aseta sisältä mustaksi maalattu ja leikattu laatikko kannen sisään siten, että filmi kulkee laatikon ja takakannen välissä. Tee myös pienet viillot tikkuaskiin ja laatikkoon sille kohdalle, missä edellisessä kohdassa tehty naksuttelija sijaitsee jotta se mahtuu toimimaan moitteetta. Teippaa filmin pää kiinni tyhjästä filmirullasta pilkottavaan filminpätkään.

9: Seuraava tehtävä on teipata kamera valotiiviiksi. Teippasin lisäksi vielä tyhjän filmirullan pohjaan palan vaahtomuovia (vanhojen korvanappien pehmuste) jotta jo valotettu ja kelattu filmi pysyy paikoillaan sylinterissä. Klemmareista saa teipin avulla oivan filminsiirtoruuvin.

10: Sitten enää katu-uskottavuudelle tärkeät viimeiset modaukset eli hieman jeesusteippiä ja halutessaan kameraa voi tuunata miehekkäillä teksteillä. Sulkimena toimii hyvin pala mustaa teippiä, itse viritin tähän versioon sulkimeksi tölkistä leikkaamani pellinpalasen. Suljinta voi liikutella teipistä ja pahvista askartelemani “kiskon” sisällä pystysuunnassa. Neulanreijän kohdalle saa passelin aukon paperinreijittäjällä.

Ennen ensimmäisten valotusten suorittamista filmiä on hyvä kelata sen verran, että työskentelyvaiheessa valottunut filmi siirtyy piiloon. Muista myös kelata filmi jokaisen valotuksen jälkeen jotta vältyt ehkä-jopa-hieman-liian taiteellisilta valotuksilta. Kun kelaat filmiä, kuuntele tarkasti. Kun filminnaksuttelija on napsahtanut kuusi kertaa, olet kelannut filmiä tarpeeksi. Naksahdusten määrä tulee luonnollisesti määrittää uudelleen mikäli käytät jotain muuta formaattia kuin 24*24mm. Yhden naksahduksen pituus filmillä on n. 4,5mm.

Kameran tekniset tiedot
ISO 200, f+-90, polttoväli 12.5mm, suljinaika käyttäjän sorminäppäryyden mukaan aina ikuisuuteen asti, iskun ja roiskeveden kestävä

ISO200 filmillä ulkona kirkkaassa auringonpaisteessa otettujen kuvien valotusajaksi pitäisi riittää n. 1 sekunti, sisätiloissa hämärässä suljinaikoja saa venytellä jopa minuuttiin- pariin asti.

Muutaman ruudun kävin tänään kaupungilla kuvailemassa, aika hukassa on tuntuma oikeaa valotusaikaa varten joten ensimmäinen rulla mennee valotusta haarukoiden. Jos noista ruuduista sattuisi vahingossa onnistumaan, niin siitä voin sitten vedellä johtopäätöksiä, kuinka kauan sitä suljinta uskaltaa pitää auki ja mahdollisesti kyhäilen vielä useammankin kameran.

Ja kunhan saan kehitettyä tuon ensimmäisen testirullan, postaan tänne mahdollisesti onnistuneet valotukset sekä hieman jälkipyykkiä harrastuksen mielekkyydestä…
Seuraava askel on sitten opetella kehittämään itse nuo filmit. Tilan- ja ajanpuutteen vuoksi tämä hupi jää vielä valokuvausliikkeiden hartioille.

EDIT: Nyt löytyy muutama esimerkkikuva galleriasta »

That’s hi tech, baby!