Valokuvatorstaissa haasteena Lasi.
Kuvan mallinukke tylsistyi Alenksanterinkadulla näyteikkunan lasin takana viime sunnnuntaisen lumimyräkän aikoihin…
Noniin. Nyt musta sitten tuli vissiin virallisesti aikuinen: luovuin Visa Electronista, kun posti kiikutti tänään kotiin ihan oikean Visa-kortin. Ilme korttiin löytyi Devonin lomakuvien joukosta ja se näyttää jotakuinkin tältä:
Ulkona näyttää muuten vähän siltä, että uudelle kortille tulee kohta töitä kun mun talvikenkävaihtoehtoina on joko Addun Superstarit tai sitten Kuusamon reissulla sisäänajetut vaelluskengät. Tarttis ehkä ennemmin jotain siltä väliltä…
Niin ja blogista tuli siinä mielessä vähän aikuisempi, että päivitin coren uusimpaan Wordpressiin. Kyllä nyt on taas turvallinen olo. Sitten kun vielä jaksaisi jostain raapaista aikaa ulkoasun päivittämiseen – johan tää on kohta vuoden päivät näyttäny ihan samalta…
Vihdoin! Siis sitä lunta meinaan. Piti oikein varta vasten lähteä ikuistamaan tuota kummallista ilmiötä krapulasta, puhurista ja vaakatason lumisateesta huolimatta. Tai siis juuri sen takia.
Viikon 47 foto, olkaa hyvät:
Valokuvatorstaissa tällä kertaa tekstiote Dennis Couplandin kirjasta Eleanor Rigby.
Kunpa nykyaikainen tiede keksisi lääkkeen, joka saisi ajan tuntumaan paljon pidemmältä, niin kuin se tuntui lapsena. Mikä upea lääke. Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaankin – sellaiset, joiden kuluvan ajan taju on polkaissut kaasupoljinta.
Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. —
Tämmöinen näkymä osui aamun kuvauskävelyllä silmään tyhjän liikehuoneiston näyteikkunassa ja siitä se ajatus sitten lähti…
Viime viikon fotoa pukkaa: ihan pelkkä valokuvaus mielessä otin perjantai-iltana jalustan mukaan ja lähdin kaupungille kuvaamaan. Hakaniemessä järjestettiin viikonloppuna Tulifestivaalit, olisikohan ollut Tulikansan liekittely tässä meneillään. Näkeeköhän kuvassa joku muukin keilaajan…
Muuta ei sitten tullutkaan kuvattua, kun hetken tulileikkien pällistelyn jälkeen lähdin kohti keskustaa yölliset valotukset mielessä niin alkoi (ylläri ylläri) sataa. Siirryin siitä sitten sisätiloihin nauttimaan muutaman oluen hyvässä naisseurassa.
